Vantaan Perussuomalaiset

Vantaan perussuomalaiset saivat yhden ehdokkaan lävitse HOK-Elannon edustajistoon. Onnittelut Johanna Jurvalle. Kokonaisuudessaan perussuomalaisten ehdokaslistat saivat neljä paikkaa joista kaksi meni Helsinkiin ja yksi Espooseen.

Vantaalaisista ehdokkaistamme Juha Malmi pääsi varasijalle.

Tässä vielä äänimäärät:

Jurva Johanna 436
Malmi Juha 316
Simonen Juha 230
Ylimutka Kalle 122
Sajaniemi Ulla 108
Kärkkäinen Hannu 97
Niemelä Arja 93
Nieminen Johannes 85
Laurén Leena 61
Papunen Seppo 49
Tamminen Pauli 29
Perttilä Timo 25 

Vantaan perussuomalaiset osallistuvat HOK-Elannon vaaleihin Uudenmaan perussuomalaisten listalla, joka on vaaliliitossa Helsingin perussuomalaisten listan kanssa. Seuraavat vantaalaiset ovat ehdokkaina:

776 Jurva Johanna, lähihoitaja kansanedustaja

781 Kärkkäinen Hannu, toimialavastaava päihdetyöntekijä

783 Laurén Leena, pääkassanhoitaja eläkeläinen

787 Malmi Juha, ekonomi

788 Niemelä Arja, kampaaja eläkeläinen

789 Nieminen Johannes, yrittäjä

790 Papunen Seppo, teknikko kultaseppä

791 Perttilä Timo, avustaja

797 Sajaniemi Ulla, opettaja

799 Simonen Juha, työmies

804 Tamminen Pauli, autoilija eläkeläinen

810 Ylimutka Kalle, eläkeläinen

Äänestys netin kautta onnistuu tästä linkistä:
http://www.s-osuuskauppavaalit.fi/hok-elanto/

Päihdeongelmat ja ennen kaikkea, alkoholi on yksi suurimmista yhteiskuntamme ongelmista. Täytyy sanoa näin, vaikka suurin osa alkoholinkäyttäjistä käyttää alkoholia ilman ongelmia tai häiriöitä. Päihteitten käyttäminen julkisissa paikoissa tuo turvattomuuden tunnetta, sekä rauhattomuutta. Jostain syystä kaupunkien järjestyssäännöt tai lait ei ulotu estämään näitä yleisiä häiriöitä. Monet ihmiset kaipaa alueita joissa päihteitten käyttöä ei sallittaisi. Eräs henkilö esitti joskus ajatuksen päihteettömistä ”saarekkeista”

Itse katselen aika ihmisessäni päiväkotien rauhatonta menoa iltaisin ja viikonloppuisin. Alaikäiset, lapset juovat iltamyöhään pihoilla olutta, rikkovat pulloja, pissaavat pihoille, pihoilta löytyy huumeneuloja ja vaikka mitä. Lapsiperheet eivät voi tuoda lapsiaan piha-alueille iltaisin, koska meno on niin villiä, kielenkäyttöä jota kuulee käytettävän, säikähtäisivät varmaan vanhat sotajermut.

Päiväkotien pihalla on monesti suuri joukko ihan asiallisesti oleskelevia nuoria, jostain syystä kuitenkin pieni vähemmistö saa ja voi hallita omalla käytöksellään enemmistöä. Kysymykseni kuuluu miksi?

Seuraavana päivänä vanhemmat tuovat lapsensa samaan paikkaan hoitoon. Nämä taaperot, konttaa ja kulkee pihoilla, etsien kaiken mitä suuhun voisi laittaa, jopa hiekasta lähtien.

Tästä syntyi ajatukseni, voitaisiinko päiväkodit määritellä ihan tältä pohjalta päihteettömiksi saarekkeiksi. Uskon että tästä syntyisi hyvin äkkiä kansalaistoimintaa oikealla tavalla.

Hannu Kärkkäinen
varavaltuutettu

Vantaan Sanomissa oli muutama viikko sitten juttu kaupunginvaltuuston talousseminaarista Nokialle. Aihe herätti keskustelua Vantaan Sanomien nettisivuilla. Itsekin seurasin keskustelua tiiviisti. Sain lisäksi yhteydenottoja asian tiimoilta. Palaute minulle matkalta poisjäännistäni oli pääasiassa positiivista. Muutaman asian haluaisin käydyn keskustelun pohjalta nostaa esille.

Monessa minulle tulleessa palautteessa on sanottu, että eihän tuo seminaarin kokonaissumma ole Vantaan kuluihin suhteutettuna juuri minkäänlainen. Aivan. Eihän summa verraten Vantaan kokonaisbudjettiin olekaan juuri mitään. Mutta 18 000 euroa on erittäin paljon rahaa. Tuolla summalla saataisiin esimerkiksi tehtyä monta erilaista teemapäivää päiväkodeilla tai kouluille.

Itse mietin säästämisen tässä tapauksessa kahdella tavalla. Ensiksikin valtuuston tulee näin tiukassa taloustilanteessa näyttää esimerkkiä kaupunkilaisille ja kaupungin työntekijöille. Esimerkin näyttämistä ei ole se, että lähdetään toiseen kaupunkiin tekemään säästöjä. Olen kuullut, että yksi syy lähteä muualle on se, että Vantaalla ei olisi sopivia tiloja käydä kyseistä seminaaria. Tämä perustelu on täysin älytön. Vantaalla on monessa koulussa auditorioita, joihin voisimme kokoontua seminaaria pitämään jonakin viikonloppuna, kun koulussa ei olisi muuta toimintaa. Päivän ruokailu onnistuisi helposti koulun keittiön tarjoamien ruokien varassa. Saisimme samalla maistaa vantaalaisten lasten kouluruokia.

Toinen asia säästämisessä tässä tilanteessa esimerkin näyttämisen lisäksi on, että pienetkin säästökohteet on laitettava kuntoon. En tarkoita, etteikö samaan aikaan tulisi tehdä säästöpäätöksiä isoistakin kohteista, mutta siinä sivussa tulee nämä pienetkin purot saada hyötykäyttöön. Näistä pienistä yksittäisistä summista tulee helposti 100 000 euroa, ja sitten jopa 1 000 000 euroa. Silloin emme enää puhukaan pienistä summista.

Vaalihaasteena tulevia kunnallisvaaleja ajatellen heittäisin ilmoille seuraavaan kysymyksen. Kuinka moni tulevista vantaalaisista ehdokkaista olisi valmis seuraavan valtuustokauden aikana sitoutumaan pitämään kaikki seminaarit Vantaan alueella? Mielestäni tämä kannattaa kysyä ehdokkaaltasi, kun häntä pääset haastattelemaan.

Seuraavia vaaleja ajatellen olen kuullut monen kaupunkilaisen miettineen, että miksi valtuutetut saavat niin suuria palkkioita kokouksistaan. En itsekään tätä asiaa ymmärrä. Mielestäni kaupunginvaltuutettuna olo on tärkeä luottamustoimi, eikä siitä pitäisi palkkioita maksaa. Eihän esimerkiksi urheiluseuroissakaan palkkioita makseta, vaan toiminta tapahtuu harrastepohjalta. Teemme työtä yhteisten asioiden hyväksi kaupunkilaisten antamin valtuuksin. Omasta puolesta totean, että olen kaikki Vantaan luottamustoimista saamani palkkiot lahjoittanut eteenpäin, ensin neljä vuotta Ilolan koululle, ja sen jälkeen kahdeksan vuotta veritautien tutkimussäätiölle leukemian tutkimukseen. Toivon, että samanlainen ajattelumalli nostaisi päätään laajemminkin.

Vantaa on tiukkojen aikojen edessä. Päätökset taloudellisista asioista olisi tullut tehdä aikoja sitten. Silloin ne olisi voitu tehdä kivuttomammin. Itse esitin kahdeksan vuotta sitten, että Vantaalle tulisi tehdä velanhoito-ohjelma. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja nyt olemme pakon edessä. Uskon, että saamme Vantaan talouden yhdessä kestävään kuntoon. Siinä onnistumme hyvällä yhteistyöllä vantaalaisten kesken.

Timo Auvinen Ps. sit.
kaupunginvaltuutettu

Oppositiopuolueet ovat tänään klo 10.15 jättäneet eduskunnassa välikysymyksen koskien Suomen vastuiden kasvattamista eurokriisissä. Välikysymyksessä ovat mukana perussuomalaiset, keskusta sekä vasenryhmä. Kysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on perussuomalaisten vantaalainen kansanedustaja Pietari Jääskeläinen.
 
- - -

VÄLIKYSYMYS suomen vastuiden kasvattamisesta eurokriisissä
Perustelut

Vuonna 2010 Kreikalle tehtiin ensimmäinen pelastuspaketti, kooltaan 110 miljardia euroa. Suomen osuus lainasta oli noin 1,5 miljardia euroa. Kreikalle haluttiin antaa mahdollisuus ja tämän piti riittää. Sen sijaan Suomen riskit ja vastuut ovat oleellisesti kasvaneet Kataisen hallituksen aikana. Kataisen hallitus on eduskunnan käsittelyssä olevassa Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisessa (HE 150/2011 vp) myöntänyt, että pahimmassa tapauksessa Suomen vastuut pelkästä ERVV:stä ovat yli 30 miljardia euroa. Hallitus puhuu vain kapasiteetin väliaikaisesta korottamisesta, mutta näyttää todennäköiseltä, että tämä väliaikaisuus tullaan myöhemmin muuttamaan pysyväksi. Suomea hivutetaan pala palalta kohti suurempia vastuita.

Vakausmekanismien rooli on vaarassa muuttua rahastoiksi, joiden kautta ohjataan vastikkeettomia rahaeriä kriisimaille. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on tuoreessa Kreikka-raportissaan lähes avoimesti myöntänyt pitävänsä erittäin epätodennäköisenä, että Kreikka selviäisi ilman uutta velkajärjestelyä. Samalla IMF on ehdottanut julkisen sektorin myöntämien Kreikan velkojen korkomarginaalin poistamista kokonaan. Kreikka II –paketin yksityissektoria koskevan menettelyn takia yksityisen sektorin hallussa olevat Kreikan velkakirjat ovat nyt lähes täysin Englannin lainsäädännön alaisina ja näin ollen julkisia rahoittajia paremmassa asemassa velkajärjestelytilanteessa. Seuraavassa Kreikan velkajärjestelyssä julkisen sektorin on siis leikattava saataviaan, sillä yksityinen sektori tuskin osallistuu seuraavaan velkajärjestelyyn. Tällöin olemme tilanteessa, jossa ERVV ja Euroopan vakausmekanismi (EVM) toimivat euroalueen sisäisten vastikkeettomien rahaerien kanavoijina. Samaan aikaan myös Euroopan keskuspankin operointi johtaa sekin viime kädessä yksittäisten jäsenmaiden riskien kasvuun.

Hallitus on jälleen kiistänyt Suomen vastuiden kasvamisen, mutta samaan aikaan se on lipsunut eduskunnan selvästä aiemmasta kannasta, jonka mukaan vakausmekanismien yhteenlaskettu kapasiteetti saa olla korkeintaan 500 miljardia euroa. Vakausmekanismien koon kasvattaminen 700 miljardiin ei edes muuta kriisin ratkaisun kannalta tilannetta oleellisesti. Suomen riskit kyllä kasvavat. Kataisen hallituksen linjaus Euroopan vakausmekanismin kokonaiskapasiteetin kasvattamisesta on eduskunnan aiemmin ilmaiseman tahdon vastainen ja osoitus Suomen eurolinjan höllentymisestä edelliseen hallitukseen verrattuna.

Vaikka nykymuotoista tukipakettipolitiikkaa pidettäisiin oikeana tapana ratkaista kriisi, on ilmiselvää, että ERVV:n ja EVM:n koko ei edelleenkään riitä nykykriisin ratkaisuun. Kriisimailla (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) on julkisen sektorin velkaa noin 3 300 miljardia euroa, joten vakausmekanismien kasvatetutkaan resurssit eivät riitä niiden pelastamiseen. Markkinat voidaan vakauttaa vain, jos vakautusoperaation takana on äärimmäisen avokätinen ja maksukykyinen toimija, joita ERVV ja EVM eivät ole edes yhdistettyinä. Jos nykyistä tukipakettipolitiikkaa siis jatketaan, vakausmekanismien kokoa on tulevaisuudessa kasvatettava vielä moninkertaiseksi nyt ehdotetusta. Tätä tietä emme voi kannattaa. Ainoa pitkällä tähtäimellä kestävä tie on, että kriisimaat laittavat hyvin päättäväisin toimin asioitaan uskottavalla tavalla kuntoon.

Keskeisenä perusteena vakausmekanismien koon kasvattamiselle on uskomus, että tämä edesauttaisi IMF:n resurssien kasvattamisessa. Vakausmekanismien nyt ehdotetut koot ovat kuitenkin sen minimikoon alapuolella, jota nousevat talouden ovat julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan vakausmekanismeilta vaatineet, jotta kyseiset taloudet olisivat valmiita lisäämään panoksiaan IMF:ssä. Tämä myönnetään myös Komission EVM:n koon kasvattamista käsittelevässä keskustelupaperissa. On siis vaikea uskoa, että IMF:n apu voisi tässä tilanteessa kovin ruhtinaallista olla.

Lisäksi, ollakseen uskottava, vakausmekanismien koon pitäisi olla moninkertainen nykyiseen verrattuna, joten on hyvin epätodennäköistä, että suhteellisen köyhät kehittyvät valtiot olisivat valmiita lisäämään IMF:n resursseja tarvittavalla määrällä. On myös muistettava, että IMF:n resursseja ei voida korvamerkitä eurokriisissä käytettäviksi, joten IMF:n resurssien kasvattaminen ei automaattisesti tarkoita näiden suuntaamista Euroopan kriisimaiden tukemiseen. Pidämmekin yleisesti ottaen vastuuttomana, että satojen miljardien päätöksiä tehdään pelkän uskon varassa, ilman mitään konkreettista lupausta nousevilta talouksilta.

Hallitus puhuu euroalueen uskottavuuden turvaamisesta. Mutta miten on hallituksen uskottavuuden laita? Näyttää siltä, että hallitus on valmis seuraamaan Saksan kantoja tilanteessa kuin tilanteessa. Hallituksen kovasti markkinoimat Kreikka-vakuudet eivät valitettavasti loppujen lopuksi ole kovinkaan vakuuttavia. Vastaavia ei mikään muu euromaa edes halunnut. Se on erikoista, jos vakuudet ovat niin erinomaisia kuin hallitus on yrittänyt väittää. Hallituksen uskottavuus on siksikin mennyttä, koska vakuusvaatimuksestakaan ei tosiasiassa pidetty kiinni. Hallitussopimuksen perusehto oli se, että lisää tukea ei anneta, jos Suomi ei saa täysiä vakuuksia. Niitä ei saatu, mutta silti tuettiin. Ja ollaan valmiita tukemaan jatkossakin.

Euroalueen kriisi ei ole ohi. Esimerkiksi Espanjan tilanne näyttää koko ajan entistä vaikeammalta, ja on riski, että maa tarvitsee apupakettia. Myös muiden kriisimaiden tilanne on edelleen epävarmalla pohjalla. Irlannin talous – jota pääministeri Katainen on mainostanut tukipakettipolitiikan menestystarinaksi – on lyhyen kasvupyrähdyksen jälkeen vajonnut jälleen taantumaan ja maan pankkijärjestelmä on tekohengityksen varassa.

Kataisen hallitus on kriisin yhteydessä kävellyt ennennäkemättömällä tavalla pohjoismaalaisen parlamentaarisen demokratian yli. Miljardiluokan päätökset runnotaan läpi pikavauhtia muutamassa päivässä ja ilman kunnollista valiokuntakäsittelyä. Neuvotteluvaltuuksien myöntäminen EVM:n koon kasvattamiseen on erikoisvaliokunnissa käsitelty ennenäkemättömästi pelkällä pöytäkirjamerkinnällä. Valiokunnat on alistettu kumileimasimen rooliin.

Suomen riskien kasvu on osaltaan myös lisäämässä vaaraa siitä, että luottoluokittajat laskevat Suomen AAA-luokitusta. Tästä aiheutuisi maallemme merkittävät korkotappiot. Mielestämme Suomen AAA-luokituksen turvaaminen on äärimmäisen tärkeä tavoite, jonka hallitus on löperöllä politiikallaan nyt vaarantamassa. Luottoluokituksen lasku käynnistäisi uuden leikkausten ja veronkorotusten kierteen. Se tarkoittaisi Suomen EU-politiikan ja hallituksen talouspolitiikan konkurssia – sekä taloudellista että poliittista.

Hallitusohjelman mukaan ”Suomen linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa muuttuu ja tiukentuu. Suomen kokonaisvastuita osallistumisessa euromaiden pelastamiseen rajataan jatkossa. Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle.”

Hallitus on toiminut omaa ohjelmaansa vastaan. Suomen kokonaisvastuut ja niihin liittyvät riskit ovat kasvaneet. Hallitus on mennyt hyväksymään EVM:n uudet riskialttiit toimintamuodot, kuten pankkien pääomittamisen ja operoinnin jälkimarkkinoilla. Hallitus taipui myös siihen, että EVM:n yksimielisyysperiaatteesta tingittiin ja sen kapasiteettia nostettiin.

Kataisen hallitus jaksaa korostaa kantavansa vastuuta, kun suostuu lainoittamaan miljardeilla euroalueen kriisimaita. Todellisuudessa vastuuta ei kanna hallitus vaan suomalaiset veronmaksajat – nykyiset ja tulevat. He joutuvat veronkorotuksien ja leikkauslistojen muodossa maksamaan Kataisen hallituksen virhepäätökset.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut (vastuulupaukset) euroalueen talouskriisissä (sisältäen EKP:n riskit) Kataisen hallituksen aloittaessa toimintansa, ja mitkä ne ovat tällä hetkellä;
Miksei hallitus ole noudattanut omaa ohjelmaansa, jonka mukaan Suomen vastuut eivät kasva;
Miten hallitus arvioi eurokriisin etenevän ja mihin asti hallitus on valmis kasvattamaan Suomen kokonaisvastuita;
Miten hallitus aikoo turvata Suomen ja suomalaisten varat sekä Suomen AAA-luottoluokituksen, kun se on taipunut ottamaan yhä suurempia vastuita ja riskejä eurokriisin hoidossa;
Miten hallitus aikoo selviytyä julkisen sektorin lakisääteisistä velvollisuuksista, jos miljardiluokan riskit realisoituvat;
Mitä hallitus aikoo tehdä parlamentaarisen demokratian turvaamiseksi, jotta eduskunnan asemaa ei halvennettaisi hallituksen neuvotteluvaltuuksia annettaessa;
Miksi hallitus on taipunut tinkimään eduskunnan useasti ja yksimielisesti (esim. SuVL 9/2011) linjaamasta kannasta, jonka mukaan Euroopan vakausmekanismien yhteenlaskettu koko on enintään 500 miljardia euroa;
Onko hallitus valmis lisäämään Suomen takauksia ilman vakuuksia etenkin, kun asiantuntijoiden mukaan EVM:n tukipaketteihin ei voi sisältyä vakuuksia; sekä
Kuka ministereistä antoi luvan Kreikka-vakuuksien salauspäätöksen tekemiselle?

Lisätietoja:
Pietari Jääskeläinen
puh. 050-5829444